keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Akhenaten - Incantations Through the Gates of Irkalla (2015)

Yhdysvaltalainen vuonna 2012 perustettu black metal-yhtye Akhenaten julkaisi debyyttialbuminsa Gods of Nibiru ja lisäksi EP:n Sun of Sirius vuonna 2014. Turhia ei aikailtu ja toinen levy Through the Gates of Irkalla näki päivänvalonsa viime joulukuussa. Bändissä vaikuttaa veljekset Wyatt sekä Jerred Houseman, joista ensin mainittu hoitaa vokalisoinnit ja jälkimmäinen kaiken muun instrumentoinnin. Yhtyeen tyyliä verrataan sellaisiin mielenkiintoisiin yhtyeisiin kuin Nile, Melechesh, Septicflesh ja Al-Namrood

Egyptilästä tai arabialaista mystiikkaa tarjoillaankin heti levyn avaavassa introssa ja mikä parasta, samat höysteet löytyvät myös metallisemman annin taustalta. Tyyliltään meininki on hyvin pitkälti kuin sekoitusta edellämainittujen yhtyeiden tavarasta. Riffeistä ja rytmityksistä löytyy aavistus teknistä otetta, mutta lähi-idän sointukuvioita käytetään vähemmän säästellen. Genrelokero on kuitenkin deathin sijaan enimmäkseen black metal, vaikka aivan yhtä perinteisellä linjalla ei seisotakaan kuin Al-Namrood. Toisaalta rujon eeppisestä perkussioiden paukuttelusta black metalin taustalla tulee mieleen, ainakin vähän, Summoning.

Kuten sanottua, levy avataan instrumentaalilla. Oikeastaan kahdella sellaisella, joista nimikkobiisi keskittyy enemmän orkestraaliseen itämaalailuun ja seuraava Watcher heittää mukaan armottoman metallisoitannan. Levy lähtee todella käyntiin kappaleessa Enlil: Lugak Kurk Ur Ra, jonka otsikko saa Absun ja jopa Bal-Sagothin kalpenemaan kateudesta. Musiikillisesti mätetään äärivauhdikasta ja ehkä hivenen death-vaikutteista black metalia syvälle selkäytimeen. Lähemmäs seitsemän minuutin Ninurta: The Fall of Anzu toistaa saman vieläkin tehokkaammassa paketissa. Itämainen sinfonia ja ne hemmetin voimakkaat perkussiopaukutukset antavat raa'alle bm-soundille puhtia ihmeen paljon. Yksi kappalesuosikeistani The Passage Through Flames esitteleekin kappaleen viimeisen parin minuutin ajan tuota rumpujen tyminää ja Lähi-idän tunnelmissa leijailevaa instrumentaatiota. Ja tässä vaiheessa voisi helposti mieleen tulla Summoning.

Kun asia on hallussa, ote se ei vaan lipeä. Akhenatenin lumoava musta metalli pitää niin hypnoottisesti otteessaan, että ajantaju meinaa unohtua. Juuri kun sen kuuntelemisen aloitti, ollaan jo puolivälissä. Yllätykseksiä levy tuskin tarjoaa mahtavan alkupuoliskonsa jälkeen, mutta toimivia kappaleita ainakin. Anunnakissa saattaa kuulla vaimeasti taustalla soivaa elektronista soundia kuten myös sitä seuraavassa Apkallu: Seven of Abzussa. Sopii kuitenkin hyvin sinne taustalle, eikä ainakaan häiritse kansanmusiikillista tunnelmaa. Puhdasta kitarointia kera muiden eksoottisten soittimien kuullaan instrumentaalissa Mis Pi, joka on hyvä välisoitto ennen levyn loppukoitosta. Reilun kahdeksan minuutin Golden Palace of the Lamassu on levyn eeppisintä antia, mutta voimakas tunnelma ei suinkaan vielä siihen pääty. Parin minuutin instrumentaali Abu Simbel johdattelee kohti levyn päätöskappaletta Anubista, jonka sointukuviot ovat ehkä levyn vähiten Lähi-idän alueelle johdettavissa. Kuullaanpa biisissä puhdasta lauluakin.

On kyllä pakko sanoa, että Akhenaten iski toisella julkaisullaan kovan vastuksen ja luun kurkkuun paljon kauemmin toimineille saman tyylisuunnan yhtyeille. Through the Gates of Irkalla vie ainakin itämaisten vaikutteiden hyödyntämisen pidemmälle ja runsain mitoin käytetystä eksotiikasta suuri plussa. Todella voimakas ja erittäin tyylikäs taidonnäyte ja ehdottomasti menneen vuoden upeimpia black metal-eepoksia, jonka lumovoima pitää otteessaan todennäköisesti hyvin pitkään. Jos yllämainitut yhtyeet ja saman kaltaiset yhtään kiinnostavat, niin tähän kannattaa ehdottomasti tutustua.

4,5/5 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti